Lähes jokaisen opiskelijan vaatekaapista löytyy opiskelijarientoihin soveltuva vaatekappale, haalarit. Opiskelijahaalarilla on monia funktioita. Se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta oman ainejärjestön opiskelijoiden kesken. Haalarin perusteella on helppo tunnistaa minkä alan opiskelija missäkin temmeltää. Se toimii myös suojana kaikenmaailman roiskeita vastaan. Ja niiltähän ei kaikenkarvaisissa opiskelijatapahtumissa voi välttyä, mukavampi ne kananmunanroiskeet on siivota haalareilta kuin viikko sitten ostetulta paidalta.
Haalarien historia ei ulotu ihan satojen vuosien päähän. Ensimmäisinä opiskelijahaalarit ovat ottaneet käyttöön nimenomaan teekkarit ja nykyään myös kylterit ja ammattikorkean opiskelijat sonnustautuvat haalareihin. Ensimmäiset haalarit nähtiin Otaniemessä 1970-luvun lopussa ja siellä ne myös yleistyivät nopeasti 80-luvun alussa. Pian haalareiden käyttö levisi myös muiden yliopistojen opiskelijoiden keskuuteen (TKY:n internetsivut, https://www.tky.fi/java/Index?oid=47170). Ensimmäiset Digit-haalarit hankittiin heti ensimmäisenä yhdistyksen toimintavuotena, 1999.
Missä niitä haalareita sitten käytetään? Enimmäkseen opiskelijabileissä. Mitä suuremmat pippalot on kyseessä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kaikilla on haalarit päällä. Pelkästään oman ainejärjestön tapahtumissa harvemmin pidetään haalareita. Yleensä bileilmoituksista selviää minkälaisessa varustuksessa on tarkoitus olla. On niitäkin tapahtumia nähty, joissa on ollut vain muutamalla hassulla haalarit ja loput ovat olleet ”siviileissä”. Bileitä ei tietenkään kannata jättää sen takia väliin ettei tiedä mitä laittaisi päällensä. Joskus sitseillä on dresscodena haalarit, varsinkin jos kyse on enemmän nestemäisestä pöytäjuhlasta. Tällaisilla sitseillä tuppaa olemaan vaarana, että erinäiset nesteet siirtyvät pisteestä A sitsaajan päälle. Myös sellaisissa tapahtumissa, joissa selvästi edustetaan omaa ainejärjestöä, tulisi olla haalarit päällä.
Pelkkä haalari mainoksineen voi olla jokseenkin tylsän näköinen. Niinpä on muodostunut tavaksi ommella haalariin kangasmerkkejä ja myös liittää erilaisia rensseleitä haalariin. Haalarimerkeistä on muodostunut aika suuri osa haalarikulttuuria. Ainejärjestöillä on omalla logolla varustettuja merkkejä ja moneen vähänkin suurempaan tapahtumaan liittyy oma merkki. Merkkejä saa yleensä kolmella tavalla, ostamalla, vaihtamalla tai osallistumalla bileisiin. Merkkejä voi ostaa ainejärjestöjen toimistoilta parin euron kappalehintaan. Vaihtaminen onnistuu helpoiten suurissa tapahtumissa kuten MM-kyykässä tai Goomilla. Digitin merkki on kohtuullisen suosittua vaihtotavaraa. Jos et ole koskenut neulaan ja lankaan vuosiin, viimeistään haalarimerkkien myötä nämä kapistukset tulevat tutuiksi. Pelimies toki hankkii ensimmäisistä bileistä itselleen ompelijan. Haalareihin voi toki tehdä suurempiakin modifikaatioita. Lahkeen tai jonkin muun osan vaihtaminen toisen opiskelijan kanssa ei ole ihan tavatonta. Jätetään nyt kuitenkin jokaisen itse selvitettäväksi, milloin tällainen vaihto pitäisi tehdä.
Digitin haalarit ovat mustat. Musta on yleisesti tietoteekkarien väri. Haalarit hankkii syksyn alussa Digitin fukseista ja Asteriskin pilteistä koostuva haalaritiimi. Asteriskin haalarit ovat väritykseltään vihreät. Ahkera tiimi hankkii haalarit reilusti ennen syksyn viimeisiä bileitä, mutta niinkin on tainnut käydä, että haalarien saaminen on venynyt tammikuun puolelle. Haalarin hinnaksi tulee kutakuinkin 5-15 euroa.
Muita eri ainejärjestöjen haalarien värejä:
- DaTe musta
- Kemistklubben vaaleanvihreä
- Kemistit punainen
- Delta liila
- IVA keltainen
- Synapsi tummanvihreä